Kartanoelämää Suomessa 1800-luvulla
Taustatietoa 6/7

SIVUSTO-INFO       Johdanto
Tarkoitus
Käyttö
Sisältö

TAUSTATIETOA KARTANOELÄMÄSTÄ
Kartano
Väki
Työnjako
Yhteisö
Elämäntapa Seuraelämä
Edelläkävijä
Pitopöytä
Etiketti
Liikkuminen
Omavaraisuus
Kotitaloustyöt
Lähteet

OPPIMATERIAALIA
Sisältö
Diaesitys
Kotitalous
Tarinat
Tehtävät  
Ruokaohjeet  
Arviointi
Teemapäivä

-> Palaa valikkosivulle

1800-luvulla liikkuminen paikasta toiseen tapahtui useimmiten jalkaisin tai hevosella, jota renkipoika ohjasti. Kesällä vesistöjen yli kuljettiin ruuhella tai veneellä - talvisin reki oli yleisin kulkuneuvo. Hiihtäminen tuli muotiin vasta 1800-luvun lopussa. Pyhinä matkattiin hienolla kirkkoreellä.

Kesäisin hevosen perään valjastettiin ajelurattaat, jotka saattoivat olla kaksipyöräiset kiesit tai nelipyöräiset trillat. Työrattaina alustalaiset käyttivät  kaksipyöräisiä kärrejä, joita kutsuttiin myös paukkurattaiksi.

Pidemmälle matkalle lähdettäessä kuljettiin junalla tai vaikkapa höyrylaivalla - auto keksittiin vasta vuonna 1900.

Lisätietoa liikenteen ja tekniikan historiasta:
www.historia.edu.hel.fi
www.tekniikanmuseo.fi

Hevoskyydillä nopeuksia ei määritelty kilometriä tunnissa, sillä meille tuttu metrijärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1887. Pituus-mittojen yksikköinä käytettiin kyynärää, jalkaa, korttelia, tuumaa ja syliä. Myös muut mittayksiköt olivat erilaisia.

Lisätietoa ja tehtävä mittayksiköistä.

Suomen markka otettiin käyttöön vuonna 1860. 1810-luvulla käytettiin venäjän hopearuplaa ja sen rinnalla vuoteen 1840 asti ruotsalaista rahaa.

Lisätietoa:
www.rahamuseo.fi

Kartanoiden omavaraisuus

Kartanoille oli tyypillistä omavaraistalous: omia tuotteita säilöttiin ja jalostettiin. Koska jääkaappeja ei ollut, yleisin säilöntätapa oli kuivaaminen, jolloin auringossa, tullessa tai uunissa kuivattiin kalaa ja lihaa. Nuorin säilöntätapa on suolaaminen, jolla säilöttiin aluksi arvokaloja kuten lohta ja siikaa, myöhemmin myös muita kaloja ja lihaa. Myös hapattamista käytettiin -  nykyajan sovelluksena graavi lohi (gravad lax), joka on peruja haudatusta hapanlohesta.



Ruokatalous oli hyvin sidoksissa vuodenaikojen vaihteluun. Monet tuotteet olivat kausiluonteisia ja niiden ensimmäinen esiintyminen ja syöminen pantiin merkille. Esimerkkinä kesän ensi metsämansikat tai herneenpalot.

Ilmavaan aittaan säilöttiin esimerkiksi viljaa. Juurekset viettiin pimeään kellariin.

Vain ne tuotteet, joita ei itse voitu kasvattaa tai tehdä, hankittiin muualta. Näitä muulta hankittuja tuotteita kutsuttiin muun muassa siirtomaatavaroiksi.

Tehtävä kartanoiden ruoka-aineista.

 

Kangaspuilla kudottiin kankaita, liinoja ja mattoja.

 

Separaattorilla erotettiin maidosta rasva ja hera, jolloin voitiin valmistaa muun muassa voita ja kermaa.