|
SIVUSTO-INFO
Johdanto
Tarkoitus
Käyttö
Sisältö
TAUSTATIETOA KARTANOELÄMÄSTÄ
Kartano
Väki
Työnjako
Yhteisö
Elämäntapa Seuraelämä
Edelläkävijä
Pitopöytä
Etiketti
Liikkuminen
Omavaraisuus
Kotitaloustyöt
Lähteet
OPPIMATERIAALIA
Sisältö
Diaesitys
Kotitalous
Tarinat
Tehtävät
Ruokaohjeet
Arviointi
Teemapäivä
-> Palaa
valikkosivulle
|
Kartanoiden kotitaloustyöt: ruokahuolto
Ruoanvalmistus oli työlästä ja aikaa vievää. Ruoka-aikoja
noudatettiin tarkoin ja ruokahuolto oli vaativa työ, sillä kesäisin
ruokailijoita saattoi olla jopa 20 - 30. Ruuan valmisti
keittiössä kaksi keittäjätärtä, joilla oli apunaan piikoja ja
"sisätyttöjä".
Kartanon väen saapuessa syömään vellikellon kutsusta kaiken oli
oltava valmista ja ruokaa piti riittää suurelle joukolle.
Käytössä ei juurikaan ollut työtä helpottavia koneita - liesi ei
lämmennyt säätimestä kääntämällä vaan halkopinolle oli juostava
useita kertoja päivässä. |
Kartanon päivä alkoi klo 5 aamulla, jolloin alustalaiset söivät
aamupalan ja lähtivät töihin. Kello 8 syötiin aamiainen, kello 14
päivällinen ja kello 20 ilta-ateria.
Ruokalajit olivat yksinkertaisia.
Aamiaiseksi oli esimerkiksi suolattua kalaa, leipää, voita ja
maitoa tai läskisoosia ja perunaa. Päivällisellä, joka oli
pääateria, tarjottiin eri lihalajeilla höystettyä perunasoppaa,
muhennoksia, savustettua naudanlihaa, lanttulaatikkoa tai muita
vastaavanlaisia ruokalajeja. Alustalaiset saivat usein päivällisen
tähteitä ilta-ateriakseen. Isäntäväki sai lisäksi esimerkiksi
piirakoita ja hienompia puuroja. Kahvia juotiin joka päivä,
tarjolla oli myös teetä samovaarista. Kartanon herrasväki ruokaili
ruokasalissa ja muut joko keittiössä tai taloustiloissa.
Lisätietoa: hakusanalla kartano:
www.finfood.fi/oppimateriaali
 |
Kartanoiden kotitaloustyöt:
pyykinpesu ja jälkikäsittely
Entisajan taloudessa
pyykkiä ei pesty niin usein kuin nykyään. Pienempää pyykkiä pestiin
kerran tai kaksi kuukaudessa. Iso pyykki pestiin ainakin syksyllä ja
keväällä.
Pyykinpesuaineena käytettiin lipeää, jota valmistettiin
koivuntuhkasta. Teurasjätteistä keitettiin myös saippuaa tai suopaa.
Pesuastiana oli usein jalallinen palju tai punkka. Ensin vaatteet
liotettiin, sitten hierottiin saippualla ja lipeävedellä,
jonka jälkeen ne haudutettiin tai keitettiin. Lopuksi pyykki
huuhdeltiin; talvisin avannolla ja kurikoitiin puisella kartulla.
Jos pyykissä oli villaisia tai värillisiä vaatteista, niitä ei
keitetty eikä käsitelty lipeällä. Vaatteet kuivatettiin aitojen
päällä, nurmella tai puiden oksilla.
Lisätietoa entisajan
pyykinpesusta:
www.jns.fi/joensuunmuseot/
museokoulu/pielinen/
|
Jälkikäsittelyyn saatiin apua
1870-luvulla, jolloin silitysraudat alkoivat yleistyä.
Silitysrautoja kuumennettiin hellan päällä, hehkuvilla hiilillä tai
avotulella.
Ennen
silittäminen tapahtui kaulauslaudan ja kaulaustukin avulla.
Vauraassa talossa saattoi mankeli.
|