|
SIVUSTO-INFO
Johdanto
Tarkoitus
Käyttö
Sisältö
TAUSTATIETOA KARTANOELÄMÄSTÄ
Kartano
Väki
Työnjako
Yhteisö
Elämäntapa Seuraelämä
Edelläkävijä
Pitopöytä
Etiketti
Liikkuminen
Omavaraisuus
Kotitaloustyöt
Lähteet
OPPIMATERIAALIA
Sisältö
Diaesitys
Kotitalous
Tarinat
Tehtävät
Ruokaohjeet
Arviointi
Teemapäivä
-> Palaa
valikkosivulle
|
Kartanon väki
Kartanon päärakennuksessa asuivat kartanon isäntä eli
herra (patruuna) ja rouva perheineen. Rouvan apuna
toimi kartanon emännöitsijä: taloudenhoitaja eli
mamselli, jonka alaisena työskentelivät muun muassa lastenhoitaja ja
palvelijatar. Sisällä työskenteleviä rouvan apulaisia
kutsuttiin myös sisäpalvelijoiksi.
|
Kartanon
herran tärkein apulainen oli tilanhoitaja eli vouti (pehtoori),
jonka alaisena taas työskenteli renkivouti.
Renkivoudin alaisina olivat esimerkiksi torpparit (torpparien
rengit, piiat ja muonamiehet), ulkopalvelijat (navettapiika, rengit,
piiat, muonarengit, muonatorpparit, paimen) ja erityistyöntekijät
(metsänvartija, kalastaja, juustomeijeriläiset, viinamestari,
kartanokäsityöläiset).
Itse kartanossa asuivat ainoastaan kartanon
herra ja rouva ja muutamia arvostettuja sisäpalvelijoita - loput työntekijät
asuivat omissa torpissaan ja muissa ulkorakennuksissa. |
|
Kartanon
työnjako Kartanoiden työnjako
miesten ja naisten välillä oli selvä: naiset huolehtivat sisätöistä
ja miehet ulkotöistä. Konkreettisesti naisten vastuulla oli kaikki,
mikä liittyi ruoanvalmistukseen, kattaukseen, tarjoiluun ja
ruokavarastojen hoitamiseen. Miehet hankkivat ravinnon esimerkiksi
kalastamalla ja metsästämällä ja viljelemällä maata. Yhteisessä
huolenpidossa olivat ryytimaat ja puutarhat.
Sekä
säätyläisillä että alustalasilla oli kartanoyhteisössä oikeuksia ja
velvollisuuksia. Alustalaisten tuli tehdä työnsä kunnolla ja valvoa
säädyn omaisuutta kuin omaansa. Säätyläisten velvollisuutena oli
taas valvoa, että ”rahvas” suoritti yksinkertaiset tehtävänsä
yhteiskunnassa ja karjataloudessa.
|
Kartanon toiminnalle tyypillistä siis oli hierarkkisuus, sosiaalinen
eriarvoisuus ja käskysuhteiden yksisuuntaisuus hierarkian ylimmiltä
tasoilta alaspäin. Yksitoikkoinen työ,
kuten maanviljely oli siis talonpoikien elämänpiiriä. Koska työnjako
oli tehty säädyn mukaan ja herrasväelle ihanteena oli joutilaisuus,
säätyläisen tuli vieroksua etenkin ruumiillista työtä. Kartanon
herran vaimon joutilaisuudesta tuli miehen elintason mitta ja tämä
näkyi esimerkiksi vaimon pukeutumisessa: nainen puettiin turnyyripukuun
jonka alla tuli pitää tiukkoja korsetteja, jotta ryhti pysyisi
hyvänä ja uuma kapeana. |