Arkea kartanossa

Kartanon arki oli työntäyteistä. Monet kotitaloustyöt veivät aikaa, koska esimerkiksi keittiöiden koneistus oli alkeellista eikä pyykinpesuun tai sen jälkikäsittelyyn ollut monia laitteita. Raskaat kotityöt tekivät kartanoissa palkolliset, piiat ja keittäjättäret. Herrasväki, varsinkin talon rouva, saattoi keskittyä joutenoloon. Kartanonherran mahtavuutta mitattiin sillä, kuinka jouten talon rouva sai olla. Eli mitä mahtavampi herra, sitä enemmän talossa oli palvelusväkeä.

Jo ennen kukonlaulua kokoontuivat alustalaiset kartanon keittiöön aamupalalle, leivänkannikka ja jotain juotavaa, yleensä kahvia, solahtivat sukkelaan kurkusta alas ja sitten jo kiiruhdettiin töihin. Keittiöpiiat olivat viritelleet tulet lieteen jo varhain ja keittäneet kahvit. Keittiössä aamiainen valmistettiin kahdeksaksi. Piiat ja rengit kokoontuivat keittiönpöydän ääreen syömään suolasilakoita ja perunaa sekä kirnupiimää.

Kartanon saliin oli aamiaiselle kokoontunut koko perhe. Aamiainen tarjottiin kahdeksalta ja vaikka palvelusväki oli jo aikoja sitten herännyt ja rientänyt töihinsä, eivät perheen lapset olleet vielä silloin olleet hereillä. Karlille ja Fredrikalle aamiainen oli päivän ensimmäinen ateria. Rouva von Edelmann oli nauttinut aamulla vain kupin teetä vanhanrouvan seuraksi, mutta herra oli syönyt vähän tuhdimmin kinkkua ja piirakkaa sekä riisipuuroa ennen kuin oli syventynyt kartanon tilikirjojen ääreen. Syksyinen päivä oli jo pitkällä ja monta asiaa oli ehditty hoitaa.

Aamiaisen jälkeen rouva von Edelmann tarkasti liinavaatevarastoja Anna-mamsellin kanssa. Syksyn suurpyykki oli juuri pesty, koska järvi jäätyisi pian ja pyykinpesu olisi paljon vaivalloisempaa kuin kesällä. Pöytäliinojen kunto todettiin osittain huonoksi ja päätettiin kysyä kartanon torpassa asuvalta torpparin vaimolta, kutoisiko hän jouluksi uusia pellavia. Myös pellavaisia pyyheliinoja tarvittiin lisää ja koska talossa oli pellavia omasta takaa, päätettiin laitta piikatytöt töihin pellavan loukutukseen, jotta saataisiin lankaa.

Herra von Edelmannilla oli tapaaminen pehtoorin kanssa. Herrat keskustelivat satokauden tuloksista ja miettivät parannuksia seuraavaa kevättä ajatellen. Tila oli saatava tuottamaan, ettei tarvitsisi metsiä lähteä hakkaamaan. Metsien tilanteesta miehet myös puhelivat ja päättivät ennen metsästyskautta käydä vielä tekemässä tarkastuskierrokset tilan mailla ja metsissä.

Lapset olivat poikkeuksellisesti jääneet kotiin viikonloppuna lomalla kotona oltuaan. Liikkeellä oli kurkkukipua ja pahaa yskäntautia ja rouva von Edelmann oli vaatinut lapsia jäämään kotiin varmuuden vuoksi. Lapset ahersivat koulukirjojensa ja tehtäviensä parissa. Aamiaisen jälkeen Fredrika harjoitteli isoäitinsä ohjauksessa pianonsoittoa. Sivistyneen kartanontyttären tehtävähän oli viihdyttää kartanon vieraita juhlien aikaan pianonsoitolla. Karl syventyi lukemaan sotahistoriaa, sillä upseerin ura kiinnosti häntä kovin.

Keittiössä valmisteltiin päivällistä, joka tarjottiin kello kahden aikaan iltapäivällä. Keittiöpiiat Stiina ja Maija olivat keittäneet tuntitolkulla naudan kieltä ja viimeistelivät sen höysteeksi piparjuurikastiketta. Ruoka oli kartanonherran suosikki ja siksi kartanon keittäjätär oli erityisen tarkka kastikkeen mausta. Lisänä tarjottiin keitinperunoita ja lanttulaatikkoa. Jälkiruoaksi oli tarjolla puolukoista keitettyä kiisseliä paksun kerman kera.

Mamselli ohjasi osan piioista pyykin pariin silittämään ja mankeloimaan puhtoisia pellavia. Silitysrauta kuumennettiin puulieden reunalla. Keittiössä riitti touhua. Välillä piiat puikahtivat ruokavarastoon, fatabuuriin, sekä maakellariin hakemaan jauhoja tai perunoita, sillä keittiössä ei ollut juurikaan säilytystiloja, ei varsinkaan kylmäsäilytykseen. Kun herrasväki oli ruokaillut sai palvelusväki syödä aterian rippeet ilta-ateriallaan. Ilta-ateriakseen herrasväki nautti kevyempiä ruokia kuin päivällisellä, mutta silti keittiössä riitti touhua aina iltakahdeksaan, jonka jälkeen palvelusväki sai rauhoittua levolle.

Tulosta tarina tästä.